Isäsi

oli arkkitehti, ajattelitko itsekin rupeavasti arkkitehdiksi?
En ollenkaan. Minä tahdoin tulla... No! Pohjimmiltani halusin tulla mahdollisimman pian kirjailijaksi.

Kysyttäessä

asiasta, hän vastasi jotenkin siihen tyyliin, että on hän aiemminkin ollut politiikasta kiinnostunut. Vastaus on samaa luokkaan kuin perustelut, että monet ajattelevat samalla tavalla tai oli siellä muitakin. Eli muodostetaan jonkinlainen ajatteluketju perusteluksi.

Päätin

tutkia kirjasta Moravian elämä, että miksi hän lähti Europarlamentaarikoksi.

Toinen

kirjoista oli Moravian (1907-1990) Keskipäivän aave. Siinä Riccardo Molteni on ryhtynyt elokuvakäsikirjoittajaksi. Tie on alussa viivasuora ja erinomainen, mutta rappeutuu myöhemmin syvien kuoppien kokoelmaksi.

Hain

Akateemisesta tilaamani pari kirjaa. Seiskaa odotellessani Stockkan edessä, lähestyi vanhempi herrasmies minua ja kysyi tauluun katsoen, että mistä se kolmonen menee nykyään. Oli ensimmäinen päivä, kun kolmonen kulki Aleksanterinkadulta Mikonkadulle kääntyen ja siitä edelleen aseman ohi Simonkadulle ja sieltä Töölöön. Vastasin, että teidän täytyy kävellä tuonne Mikonkadulle, jota pitkin kolmonen tästä päivästä alkaen kulkee. Sanoin, että siitä se menee sitten aseman ohi ja mäkeä ylös Simonkadulle. Mies kiitti ja lähti kävellä köpöttelemään Mikonkadulle.
Sitten siihen tuli vanhempi rouva, joka tiedusteli minulta vanhalta parkanolaiselta, että kuinka kun tuossa ei nyt ole kolmosta ollenkaan taulussa. Kerroin saman jutun. Täti mietti hetken ja näytti hyppäävään samaan seiskaan, johon minäkin. Näin hänen poistuvan kasseineen Oopperan kohdalla.